6. helmikuuta 2012
Pieksämäki
Pieksämäen kouluverkosta oli tarkoitus päättää kaupunginvaltuustossa
jo ennen joulua. Toisin kuitenkin kävi, päätösesitys palautettiin
takaisin kaupunginhallitukselle. Miksi näin tapahtui? Itse en päässyt joulukuun kokoukseen, mutta ihmettelin epämääräistä päätösesitystä.
Joulukuun kokouksessa kynnyskysymykseksi nousi Tahiniemen koulu, jonka
lakkautusesitys tuli täytenä yllätyksenä. Perusteluja lakkautukselle
ei ole esitetty. Perusteluja ei kuultu myöskään päätösesityksen muille
kohdille, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa.
Päätösesityksen suurin ongelma oli epämääräisyys Hiekanpäähän
suunnitellun kampuksen suhteen. Esityksen mukaan pääosa koulun
tarvitsemista tiloista vuokrataan Kirkkopalvelut ry:ltä. Lisäksi
kaupunki varautuu rakentamaan Hiekanpäähän 1000-1500 neliömetrin
suuruisen tilan yläkoulun käyttöön. Ellei kaupunki pääse
Kirkkopalvelujen kanssa itseään tyydyttävään ratkaisuun varautuu
kaupunki myös sellaiseen vaihtoehtoon, että Hiekanpäähän voidaan
rakentaa kaikki yläkoulun tarvitsemat tilat.
Kuka sitten arvioi, mikä on kaupungin kannalta tyydyttävä ratkaisu? Ei
ainakaan valtuusto vanhan päätösesityksen mukaan. Esitys tarkoittaa,
että valtuusto luovuttaa päätösvaltansa tarkemmin määrittelemättömälle
taholle ja varautuu valtavaan investointiin, jonka rinnalla
esimerkiksi kyläkoulujen lakkauttamisesta mahdollisesti syntyvät
säästöt ovat hyvin pieniä summia. Tilojen vuokraamisesta
Kirkkopalveluilta on huhuttu jo pitkään, mutta edes suuntaa antavia
tietoja tiloista tai kustannuksista ei ole valtuustossa esitetty.
Kouluverkosta päätetään valtuustossa tiistaina 14.2. Paine päätöksen
aikaansaamiseksi on kova. Kaupunginhallitukselta tarvitaan nyt
riittävän yksityiskohtainen ja selkeä päätösesitys erityisesti
Hiekanpään kampuksen suhteen, jotta valtuusto voi tehdä asiasta
päätöksen.
Kommentoi kirjoitusta
12. marraskuuta 2011
Pieksämäki
Pieksämäen kaupunginvaltuusto päätti tiistaina olla mukana Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Oy:n perustamisessa. Huomautin valtuustossa, että mikäli holdingyhtiö perustetaan, siirtyy päätöksenteko yhä kauemmas Pieksämäeltä. Yhtiössä päätöksiä tekevät eteläsavolaisten kaupunkien lisäksi Kouvola, Kotka ja Iitti. Yhtiökokous muun muassa päättää kampusten perustamisista ja lakkauttamisista. Holdingyhtiön asema tulee olemaan merkittävä: yhtiö päättää miten rahat käytetään.
Mikäli Nikkarilan ammattikorkeakoulutasoinen opetus ei säily Pieksämäellä, on kaupunkimme kannalta yksi ja sama kuinka osakeyhtiön tehtävät määritellään. Nikkarilan kohtalosta käytiinkin valtuustossa vilkasta keskustelua. Erimielisyyttä oli siitä, onko opetus- ja kulttuuriministeriöllä ylipäätään kantaa siihen, pitäisikö opetus siirtää pois Pieksämäeltä.
Nikkarilaa lukuunottamatta ei kouluverkkoasioita valtuustossa täällä kertaa käsitelty. Joulukuun valtuustossa tehdään koulupäätökset, joita on valmisteltu jo toista vuotta. Viimeinen tilaisuus laajemmalle keskustelulle ennen valtuuston käsittelyä saadaan, kun kaupunginhallitus käsittelee asiaa ja tekee esityksensä. Toivottavasti keskustelulle jää riittävästi aikaa, jottei päätöksiä tarvitse parin vuoden odotuksen jälkeen tehdä kiireellä.
Syyskuun valtuusto ja kouluasioita käsittelevä iltakoulu jäivät molemmat minulta väliin, sillä tyttäremme syntyi syyskuun puolivälissä. Kyläkoulujen kohtaloa on puitu kiitettävän laajasti lehdissä, mutta esimerkiksi ehdotus Hiekanpään oppimiskeskuksen rakentamisesta on saanut vähemmän huomiota. Olen suhtautunut oppimiskeskukseen varauksella, mutta odotan mielenkiinnolla kuinka kaupunginhallitus perustelee päätösesitystään, jossa mitä ilmeisimmin Hiekanpään kampus on mukana.
Kommentoi kirjoitusta
24. elokuuta 2011
Pieksämäki
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi viime viikolla Pieksämäen valitukset sekä asemakaavan muuttamista että maakuntakaavaa koskien. Näillä näkymin Ideaparkia ei voida rakentaa Naiskankaalle. Tosin Sukari luopui rakentamissuunnitelmista Helsingin Sanomien tietojen mukaan jo huhtikuussa 2010. Pieksämäellä asiasta on liikkunut erilaisiakin tietoja.
Kaupunginjohtaja Turunen toteaa Pieksämäen lehdessä (22.8.2011), että on hyvä, että valitusprosessi saatiin päätökseen, eikä vatkaaminen enää jatku.
Kaupunginjohtajan toteamus on hieman outo siihen nähden, että kaupunki on itse ollut asiaa pontevasti vatkaamassa ja pitkittämässä. Asemakaavapäätöstä tehtäessä kesäkuussa 2009 tiedettiin, että päätös on lainvastainen. Käytin asiasta valtuuston kokouksessa puheenvuoron ja jätin päätökseen eriävän mielipiteen. Asia oli esillä myös kaupunginhallituksessa, kuten nähtiin dokumentista “Onnellisten kaupunki”. Ympäristökeskus valitti valtuuston päätöksestä ja hallinto-oikeus hylkäsi asemakaavan loppuvuodesta. Ehdotin silloin mielipidepalstalla, ettei päätöksestä valitettaisi, koska lopputulos vaikutti varsin selvältä. Kaupunginhallitus halusi kuitenkin tehdä valituksen. Tähän valitukseen nyt saatiin ratkaisu KHO:lta. Ideapark-haikailuun on hukattu nyt yli kolme vuotta aikaa ja vino pino euroja.
Yllätysuutisena saimme myös kuulla, että keväällä kaupunkilaisille esitelty kylpylähanke olikin riippuvainen Ideaparkista: koska kauppakeskusta ei tule, niin ei tule kylpylääkään. Kylpylän tieltä oltiin jo purkamassa kaupungintaloa, vaikka epävarmuuksien ketju tiedettiin pitkäksi.
Jo pitkään tiedusteluihin ja huoleen kaupungin kehittämisestä on vastattu kertomalla, ettei Pieksämäen tulevaisuus ole Ideaparkin varassa, vaan on muitakin suunnitelmia. Mitä nämä suunnitelmat mahtavat olla?
Toisin kuin Pieksämäen kaupunginjohtaja, aikoo maakuntavaltuuston puheenjohtaja Lenita Toivakka jatkaa taistelua kaupan suuryksiköiden puolesta osavaihekaavan avulla. Toivoisin tähän vielä harkintaa: maakuntaliitto voisi tukea kaupunkiamme sellaisissa hankkeissa, joilla on mahdollisuus toteutua.
2 kommenttia
20. heinäkuuta 2011
ilmasto
Kirjoitin keväällä selvityksen ympäristöjärjestöjen Ilmari-ilmastotiedotushankkeesta. Ilmarin puitteissa ilmastolähettiläät käyvät kouluvierailuilla keskustelemassa nuorten kanssa ilmastonmuutoksesta.
Kouluvierailun ydin on ajatus vähähiilisestä tulevaisuudesta, johon päästäksemme meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä 80-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vierailulla pohditaan mistä päästöt syntyvät ja ideoidaan keinoja niiden vähentämiseksi.
Koululaisten kokemuksia Ilmari-vierailusta selvitettiin kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi yli 600 vierailulle osallistunutta nuorta. Vastaukset osoittavat, että nuoret ovat valmiita muutokseen: liki 80 prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa valmis toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Ympäristöasiaa sanotaan joskus tulevan joka tuutista aina kyllästymiseen saakka. Koululaiset ovat kuitenkin eri mieltä: vastaajien mukaan ympäristöasioita käsitellään koulussa harvakseltaan. Kaikista vastaajista enemmistö ilmoitti, että ympäristöasioita käsitellään jonkin verran tai vähän. Yläkoululaisista ja ammattikoululaisista noin 40 prosenttia vastasi, että ympäristöasioita käsitellään koulussa vähän. Lukiossa ympäristöasioita käsitellään vastaajien mukaan enemmän.
Sama pätee ilmastoasioihin: suurin osa vastaajista arvioi, että ilmastoasioita käsitellään kerran vuodessa tai kerran kuussa. Liki 20 prosenttia yläkoululaisista jopa ilmoitti, ettei ilmastoasioita käsitellä koulussa lainkaan.
Nuoret ovat kuitenkin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Vastanneista 53 prosenttia on huolissaan hyvin paljon, paljon tai jonkin verran.
Aiemmin opetussuunnitelmissa puhuttiin ympäristökasvatuksesta, nyt puhutaan kestävän kehityksen kasvatuksesta. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan kestävän kehityksen tulee sisältyä kaikkien aineiden opetukseen. Kyselyn tulokset kuitenkin herättävät epäilyksen siitä, toteutuuko tämä tavoite riittävän hyvin. Kun vastuu kestävän kehityksen kasvatuksesta on jaettu kaikille oppiaineille, niin kantaako sitä silloin erityisesti kukaan? Vaativien opetussuunnitelmien toteuttaminen on haastavaa, jolloin kestävän kehityksen kasvatus saattaa jäädä vain asialle erityisesti omistautuneiden opettajien harteille.
Ilmari-hankkeen vierailut ovat oiva lisä koulun kestävää kehitystä edistävään kasvatukseen, mutta kokonaan kestävän kehityksen kasvatusta ei voida jättää hankkeiden varaan.
“Ilmasto muuttuu, ihmiset muuttuu” -selvitys löytyy kokonaisuudessaan Nuorten Akatemian nettisivuilta, joiden kautta vierailun voi myös tilata omaan kouluun.
Kommentoi kirjoitusta
18. toukokuuta 2011
Pieksämäki
Pieksämäen kaupunginvaltuuston talousseminaarissa pohdittiin tiistaina kaupungin tulevaisuutta. Keskustelua herätti erityisesti laaja investointeja koskeva alustava suunnitelma. Loppusumma nousi noin 40 miljoonaan euroon. Valtuustossa todettiinkin, että mikäli investoinnit toteutetaan sellaisenaan, on Pieksämäki kohta korviaan myöten veloissa. Vuonna 2010 Pieksämäellä oli velkaa asukasta kohden 1957 euroa.
Kaupungintalo ei ollut purkulistalla, vaan talon remontointia suunniteltiin vuodelle 2015. Etusijalle pääsevät muun muassa uusi päiväkoti, vanhusten palvelutalo ja kouluremontit. Keskustan suunnalta todettiin naulan kantaan, että ennen kuin muista investoinneista voidaan päättää, pitäisi saada tehtyä päätökset kouluverkosta.
Päivän mittaan sain kuulla muutamasta uudesta yhteistyöselvityksestä Varkauden kanssa. Meneillään tai jo valmiina on museotoimintaa, liikuntapalveluja, kuljetus- ja logistiikkapalveluja sekä toimitilapuolta koskeva selvitys. Kysyin hankkeita esitelleeltä Reijo Raitiolta mistä liikuntapalveluselvitys sai alkunsa, ja onko siitä keskusteltu lautakunnassa. Aloite on kuulemma tullut Varkaudesta, mutta lautakunnan osuutta Raitio ei tarkentanut.
Raitiolta kysyttiin myös tilapuolta koskevasta selvityksestä, joka oli kuulemma saman tien laajennettu koskemaan koko tukipalveluja, joihin Pieksämäellä kuuluu toimistopalvelut, siivous, toimitilapalvelut, rakennuttaminen ja ruokahuolto. Raition mukaan kyse on normaalista vuorovaikutuksesta virkamiesten välillä. Toteutuvat suunnitelmat tai eivät, olen pikemminkin samaa mieltä Risto Ockenströmin kanssa: kysymys on merkittävistä yhteistyösuunnitelmista, joista pitäisi keskustella valtuustossa ja lautakunnissa.
Vaikuttaakin siltä, että yhteistyösuunnitelmat Varkauden kanssa ovat sillä tasolla, että olisi korkea aika pohtia perusteellisesti, onko Varkauden suunta se, mitä haluamme. Toki on hyvä selvittää erilaisia yhteistyömahdollisuksia, mutta ei ole järkevää edetä umpimähkäisesti, vaan pitäisi miettiä mikä on se lopputulos, jonka haluamme.
Kommentoi kirjoitusta
11. huhtikuuta 2011
Globaalipolitiikka
Suomalainen keskustelu kehitysmaiden ongelmista pyörii usein 0,7 -tavoitteessa. Tavoitteesta saadaan keskustella vuodesta toiseen; vaikuttaakin siltä, että YK:n suositteleman tason saavuttamista ei ole pidetty niin tärkeänä, että asia olisi hoidettu kuntoon. Uuden eduskunnan on syytä korjata tämä epäkohta viipymättä.
Kehitysyhteistyövarojen nostaminen YK:n suosittelemalle tasolle on tärkeää, mutta valitettavasti paikallaan junnaava keskustelu vie huomion pois jopa suuremmista ongelmista, kuten kansainvälisistä rakenteista, jotka estävät kehitysmaiden nousua köyhyydestä.
Yksi merkittävä rakenteellinen ongelma on laiton pääomapako. Laittomalla pääomapaolla tarkoitetaan varoja, jotka on ansaittu, siirretty tai käytetty rikkoen jonkin maan lakeja. Kehitysmaat menettävät laittoman pääomapaon seurauksena valtavat määrät verotuloja, joita tarvittaisiin kipeästi peruspalveluihin, esimerkiksi koululaitoksen rahoittamiseen.
Vuoden 2006 arvion mukaan laittoman pääomapaon seurauksena kehitysmaista valuu ulos vuosittain noin 680-800 miljardia euroa. Suurin merkitys on yritysten veronkierrolla. Veroja kierretään siirtämällä varoja yrityksen sisällä usein veroparatiiseissa sijaitseviin tytäryhtiöihin liian korkeilla tai alhaisilla hinnoilla. Korruption osuus laittomasta pääomapaosta on vain muutamia prosentteja; huomio tulisikin kiinnittää yritysten toimintaan.
Laittoman pääomapaon suitsimiseksi tarvitaan avoimuutta yritysten kirjanpitoon. Nykyisin yritykset voivat yhdistellä eri maiden tytäryhtiöiden tulokset maailmanlaajuiseksi tulokseksi niin, ettei konsernin sisäisestä kaupasta paljastu juuri mitään. Maakohtainen kirjanpito vaatisi yrityksiä yksilöimään tulonsa ja veronsa jokaisen maan kohdalta erikseen.
Heikko veronkantokyky lisää kehitysmaiden riippuvuutta kehitysyhteistyövaroista ja samalla ulkopuolisista rahoittajista. Kansainvälisten rakenteiden korjaaminen nostaa kehitysmaat jaloilleen ja antaa jokaiselle valtiolle aidon mahdollisuuden päättää omista asioistaan.
Teksti on julkaistu myös Changemaker-verkoston Velan vangit -kampanjablogissa 11.4.
Kommentoi kirjoitusta
15. maaliskuuta 2011
Luonto & ympäristö
Näin eilen Pieksämäen seudun Vihreiden keskustelutilaisuudessa Juha Taskisen elokuvan Jäätä rakastavat. Norpasta ja norppatutkimuksesta kertova elokuva oli hieno ja koskettava. Opin siitä myös uutta: norpat makoilevat rantakivillä auringossa, jotta karvapeite vaihtuisi nopeammin. Opin myös, että 60 prosenttia kuuteista kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen, joten 60 prosenttia on aivan liikaa. Moni kuuteista hukkuu kalaverkkoihin.
Kalastusrajoituksista käydään kovaa vääntöä. Silti ammattimaisia verkkokalastajia on Saimaalla vain viisi. Muut ammattikalastajat käyttävät avorysiä tai troolia, jotka eivät ole norpalle vaarallisia. Suurin osa verkkoihin hukkuvista kuuteista kuolee vapaa-ajan kalastajien verkkoihin.
Juha Taskinen on radikaali ja haluaisi lopettaa verkkokalastuksen Saimaalla kokonaan. Tähän ei olla vielä kuitenkaan menossa, vaan norppa yritetään suojella vapaaehtoisten suojelualueiden avulla. Mutta riittääkö vapaaehtoinen suojelu, sitä ei tiedä vielä kukaan.
Elokuva sisälsi upeita kuvia veden alta. Norppa on sopeutunut elämään veden alla ja päällä, mutta ilmastonmuutokseen ja lyheneviin talviin norppa ei voi sopeutua. Norppa tarvitsee lunta talvipesään, jossa kuutti syntyy, ja jäätä, jolla imettää kuuttia kevättalvella.
Ilmastonmuutoksesta seuraa monenlaisia asioita. Norpan häviäminen olisi peruuttamaton seuraus ihmisen toiminnasta. Tehokkaan suojelun lisäksi norppa tarvitsee ilmastolain, joka edellyttää 40 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä.
Kommentoi kirjoitusta
14. helmikuuta 2011
Maailmanpolitiikka
Viimein Egyptistä kuuluu kauan odotettu uutinen: viikkokausien mielenosoitusten jälkeen diktaattori Mubarak on syrjäytetty. Tie demokratiaksi ei varmastikaan tule olemaan helppo, mutta egyptiläiset vakuuttavat tekevänsä uuden vallankumouksen, mikäli Mubarakin tilalle noussut armeija ei luovuta valtaa vaalien jälkeen valittavalle hallitukselle.
Kaikille Egyptin vallankumous ei ole hyvä uutinen. Israelissa se herättää huolta, sillä Egypti on Israelin tärkeä liittolainen. Vallankumous saattaa merkitä kriittisempää suhtautumista Israelia kohtaan, mikäli esimerkiksi islamistinen Muslimiveljeskunta nousee merkittävään asemaan vaalien myötä.
Mihin sotilasmahti Israel sitten tarvitsee liittolaisia? Israel aloitti Gazan saarron vuonna 2007, kun islamistinen Hamas voitti vaalit ja nousi valtaan Gazassa. Egyptillä on ollut merkittävä rooli Gazan saarrossa; Egypti on pitänyt Gazan-vastaisen rajansa lähes täysin suljettuna. Gazan talous on romahtanut saarron myötä. Muun muassa YK:n ihmisoikeuskomissaari on tuominnut saarron laittomaksi, koska se rankaisee siviilejä kollektiivisesti ja aiheuttaa Gazaan humanitäärisen katastrofin.
Viime keväänä rauhanaktivistien ja eri järjestöjen yhteiset avustuslaivat pyrkivät Gazaan viemään rakennus- ja terveydenhoitotarvikkeita. Israelin armeija pysäytti laivat, mistä syntyneessä yhteenotossa kuoli yhdeksän siviiliä. Konfliktin jälkeen Israel lupasi lieventää Gazan saartoa.
Israelin ja palestiinalaishallinnon välisiä rauhanneuvotteluja Egyptin vallankumous voi mutkistaa, mikäli Israel reagoi tilanteeseen kiristämällä asennettaan palestiinalaisia ja ympäröiviä arabivaltioita kohtaan.
Yksi suurimpia ongelmia Israelin ja palestiinalaisten välillä on Israelin siirtokuntapolitiikka: Israel laajentaa siirtokuntiaan miehitetyille plestiinalaisalueille. Samalla Israel on johdonmukaisesti evännyt palestiinalaisilta rakennuslupia Länsirannalla.
Lähi-Idän konflikti on jatkunut vuosikymmeniä, eikä tie rauhaan ole helppo. Akuutit ongelmat ovat kuitenkin korjattavissa: Israelin on lopetettava laittomien siirtokuntien rakentaminen miehitetyille alueille ja Gazaa kurjistava saarto on purettava lopullisesti.
1 kommentti
3. tammikuuta 2011
ilmasto
Vuoden ensimmäisinä päivinä olen miettinyt mennyttä ja tulevaa. Viime vuoden lopun tunnelmia kohotti Cancúnin ilmastokokous, josta saatiin yllättävän hyvä lopputulos. Tapahtui se, mitä ilmastopolitiikkaa seuraavat pieneen ääneen uumoilivat: kun odotukset ovat matalalla, saattaa jotain yllättävää tapahtua. Merkittävää on, että Cancúnin edistyksen jälkeen ilmastoneuvotteluja voidaan ylipäätään uskottavasti jatkaa YK:n alaisuudessa, eikä enää tarvitse pohtia neuvottelujen siirtoa jollekin toiselle foorumille.
Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävä toiminta jatkuu myös kotimaassa ja -kaupungissa. Kokoonnuimme vuoden toiseksi viimeisenä päivänä Pieksämäen seudun Vihreiden uuden hallituksen kesken suunnittelemaan tulevan vuoden toimintaa. Kevään eduskuntavaaleja kohti ollaan menossa innolla; vireässä yhdistyksessämme on uusia ihmisiä ja ajatuksia. Luvassa on esimerkiksi varhaiskeväinen norppa-ilta.
Oma vaalikampanjani on hiljalleen käynnistymässä. Vaalikampanjaani varten perustettu tukiryhmä painoi ilmastonmuutosaiheista tekstiä ja kuvaa kangaskasseihin joulun vieton lomassa. Uudet nettisivut avattiin joulukuun lopulla. Perimätiedon mukaan Vihreät ehdokkaat menevät usein kohti vaaleja omien säästöjen ja perheen lahjoitusten turvin; isoissa summissa ei olla kiinni. Näin on myös oman vaalikassani laita. Kaikki keinot on kuitenkin käytössä: kerjuukirjeitä on lähetelty ja kirppiksellä on pidetty pöytää vaalikassan kartuttamiseksi.
Uutukaiselta vuodelta ja keväältä odotan keskusteluja niin toreilla kuin netissä siitä, millainen Etelä-Savon tulisi olla tulevaisuudessa. Minä haluan kaikille perustulon, vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja lisää vastuunottoa globaalista maailmasta. Mitä sinä haluat?
Kommentoi kirjoitusta
19. joulukuuta 2010
Luonto & ympäristö
Länsi-Savo uutisoi 9.12. Juvalla kaadetusta sudesta. Susi oli vienyt kytketyn koiran pihasta eikä se ollut ihmisarka, joten se määrättiin lopetettavaksi. Aivan oikein: normaali susi karttaa ihmistä.
Sudet metsästettiin Suomesta olemattomiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Susikantaa alettiin elvyttää vasta muutama vuosikymmen sitten. Nyt susia on noin 150, viimeksi susia on ollut yhtä paljon 1800-luvun lopussa.
Ihmisen ja suden rinnakkaiselo on siten meille melko uusi asia; sudesta on kuultu tarinoita, mutta suteen ei ole totuttu. Maa- ja metsätalousministeriön julkaiseman susikannan hoitosuunnitelman mukaan tavoitteena on säilyttää susikanta “suotuisalla suojelun tasolla”.
Miten suden kanssa sitten voisi elää? Kytkettyjen koirien suhteen susikannan hoitosuunnitelman suositus on selvä: jotta susi ei vie koiraa pihasta, on koiralle rakennettava tarha, johon susi ei pääse.
Kommentoi kirjoitusta
|
|
